Mediassa esiintyy usein uutisia katolisen kirkon pedofiliaskandaalista. Aiheesta on kirjoitettu niin paljon, että katolinen pappi tuo monelle automaattisesti mieleen pedofilian.
On tosiasia, että osa katolisen kirkon papeista on syyllistynyt pedofiliaan. Kyse on suuresta pahuudesta, jota ei pidä mitenkään puolustella. Niin kirkko kuin kuka tahansa hyvän tahdon ihminen tuomitsee pedofilian vastenmielisenä.
Mitä tutkimukset sanovat katolisten pappien tekemästä hyväksikäytöstä? Philip Jenkins on tutkinut hyväksikäyttötapauksia 20 vuoden ajalta. Jenkins, joka ei ole katolilainen, julkaisi tutkimustuloksensa vuonna 1996 Oxfordin yliopiston kustantamana. Jenkins päätyi tutkimuksessaan siihen, että katolinen papisto ei ole muita pappeja tai ylipäänsä muita ihmisryhmiä alttiimpi hyväksikäyttämään alaikäisiä. Jenkins torjuu väitteen, jonka mukaan selibaatti olisi yhteydessä hyväksikäyttöön. Lainaus:
”Kirjaimellisesti jokaisella tunnustuskunnalla ja uskonnollisella traditiolla on osuutensa hyväksikäyttötapauksissa ja eräät pahimmista koskevat ei-katolilaisia. Jokaisella suurella protestanttisella tunnustuskunnalla on ollut riittämiin skandaaleja, samoin helluntailaisilla, mormoneilla, Jehovan todistajilla, juutalaisilla, buddhalaisilla, Hare Krishna -liikkeellä – ja lista jatkuu. Yksi kanadalainen anglikaani- (episkopaali-) hiippakunta on tällä hetkellä konkurssin partaalla vuosikymmeniä jatkuneen järjestelmällisen hyväksikäytön aiheuttaman oikeushaasteiden valtavan määrän vuoksi. Ja kuitenkaan anglikaanikirkko ei edellytä papistoltaan selibaattia. Vaikka tämä olisi kuinka vastoin yleistä käsitystä, ’pedofiilipappi’ ei ole katolinen erikoisuus. Mutta kuulemmeko ikinä ’pedofiilipastoreista’?” (1)
Myös tutkija Margaret Smith (John Jay report on clerical abuse) huomauttaa, että suurin osa ala-ikäisiä hyväksikäyttävistä on naimisissa olevia miehiä (2).
Jenkins jatkaa artikkeliaan tarkastelemalla tilastoja. Chicagon hiippakunnassa tehty tutkimus kattoi 40 vuoden ajalta kaikki tuona aikana toimineet noin 2200 pappia. Osoittautui että arviolta 40 pappia oli mahdollisesti syyllistynyt hyväksikäyttöön. Prosentteina tämä on 1,8. Kääntäen yli 98 prosenttia papeista oli syyttömiä. Jenkins huomauttaa, ettei yhtä kattavaa tutkimusta ole tehty muiden lasten parissa työskentelevien ryhmien parissa, esimerkiksi opettajien, sosiaalityöntekijöiden ja partionjohtajien.
Näistä 40 papista, Jenkins jatkaa, yksi osoittautui pedofiiliksi. Pedofiili tarkoittaa lasta hyväksikäyttävää henkilöä. Muissa tapauksissa kyse oli seksuaalisesta kanssakäymisestä ala-ikäisen (yleensä 16-17 -vuotiaiden, joskus myös tätä vanhempien) kanssa. Jenkinsin mukaan vanhempien teini-ikäisten tapauksissa mukana oli lähes poikkeuksetta toisen osapuolen suostumus.
Muualla suoritetut tutkimukset ovat päätyneet suunnilleen samanlaisiin lukuihin. Yhdysvalloissa suoritetun mittavan tutkimuksen mukaan vuosina 1950-2002 toimineista katolisista papeista neljää prosenttia syytettiin hyväksikäytöstä. Missään muussa instituutiossa vastaavanlaajuisia tutkimuksia ei ole tehty, ja vain katolinen kirkko on julkistanut omat tuloksensa.
”Emme näe katolista kirkkoa tämän [hyväksikäytön] pesäpaikkana emmekä paikkana, jossa ongelmia on muita enemmän”, totesi National Center for Missing and Exploited Children – järjestön puheenjohtaja Ernie Allen Newsweekille antamassaan lausunnossa (3).
”Suurinta osaa lasten hyväksikäyttäjistä yhdistää yksi asia”, Pat Wingert toteaa samassa artikkelissa, ”eikä se ole hurskaus – se on edeltävä suhde uhriin. Tähän sisältyvät tietysti papit ja seurakuntien johtajat ja rabbit, mutta myös perheenjäsenet, ystävät, naapurit, opettajat, urheiluvalmentajat, partionjohtajat nuorisotyön vapaaehtoiset ja lääkärit. Liittovaltion tutkimustenmukaan kolme neljästä hyväksikäyttötapauksesta tapahtuu perheenjäsenten tai muiden ’luotettavan lähipiirin’ toimesta” (4).
Jokainen hyväksikäyttötapaus on liikaa. Siihen syyllistyneet on tuotava oikeuden eteen ja tuomittava. Katolisessa kirkossa hyväksikäyttötapaukset ovat tapahtuneet pääasiassa vuosien 1965-1985 välillä. Viime vuosikymmeninä kirkossa on toteutettu mittavia järjestelmiä hyväksikäyttötapausten estämiseksi. Voidaan toivoa, että vastaaviin toimenpiteisiin ja tutkimuksiin ryhdytään muuallakin ja että ongelma, joka ei millään lailla rajoitu katoliseen kirkkoon, tuodaan päivänvaloon myös muiden instituutioiden osalta.
Tietoa katolisesta uskosta 